* LUONTEESI ON KAUSI-ILMIÖ *


Ursasta Trijataan - yhden mannisen oppivuodet (1/5)

MARKKU MANNINEN - ajatusten elämäkerta

Tämän tekstin tarkoitus on auttaa lukijaa ymmärtämään, miten joku voi nykyaikana ottaa horoskoopit tosissaan - edes joltain osin.

KUUKIRJASTA URSAAN

Synnyin vuonna 1957, kylmänä lopputalven yönä täydenkuun valaisemaan Porin kaupunkiin. Olen oman luokitukseni mukaan omaehtoinen, tasapainotteleva ajattelija.

Elämänmittainen kiinnostus taivaankappaleisiin heräsi, kun nelivuotiaana sain lapsille toimitetun Kuu-nimisen kirjan. Opettelin lukemaan siitä ja Aku Ankoista.

Keväällä 1968 seurasin kahden kirkkaan tähden kohtaamista taivaalla. 11-vuotiaan perustietoihin kuului, etteivät kiintotähdet liiku suhteessa toisiinsa. Nyt kirkkaampi taivaankappale kuitenkin liikkui suhteessa himmeämpään. Kirjoitin havainnosta Tähtitieteellinen yhdistys Ursaan.

Herra Hytönen vastasi, että olen seurannut Jupiter-planeetan ja kiintotähti Reguluksen konjunktiota.

Kun vielä samana keväänä uutisoitiin Ikaros-asteroidista, jonka pelättiin törmäävän maapalloon, kiinnostus avaruuteen syttyi lopullisesti ja sain pienen kaukoputken heinäkuussa 1968.

Liityin Ursaan ja seuraavien kuuden vuoden aikana luin kaikki löytämäni kirjat tähtitieteestä, fysiikasta ja tieteenhistoriasta, josta sankareikseni nousivat Galilei ja Giordano Bruno. Suurin guruni oli Sir Patrick Moore.

Tunnistin kaikki tähdistöt ja näkemäni planeetat 12-vuotiaana. Toukokuussa 1970 seurasin Merkuriuksen ylikulkua Auringon yli. Näin tuon vaikeasti havaittavan kohteen myös huhtikuun alussa 1977, jolloin se kiilui meren yllä Porin Tahkoluodosta katsottuna.

Artikkelissa 5 sivua